Yksi asia voi muuttaa koko elämän osa 1.

Näin se kaikki alkoi...

Osa 1. 

@janinaerica_

En ennen ollut allerginen millekkään ja muutenkin perusterve ihminen kunnes yläaste muutti kaiken.

Ensimäinen vuosi sujui normaalisti jos ei oteta huomioon jatkuvaa sairasteluani. Olin lähes koko ajan kipeenä, sillä sain kaikki mahdolliset flunssat jotka olivat liikkeellä. Jatkuvan sairasteluni lisäksi minulla oli ns. krooninen nuha päällä. Tämän lisäksi tulivat univaikeudet ja nivelsäryt. Välillä nilkka oli niin kipeä etten voinut kävellä tai sitten makasin sängynpohjalla kun olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Vanhempani yrittivät kysyä koulusta, että olisiko sielä jotain joka voisi aiheuttaa oireeni, mutta kukaan ei osannut vastata tai ei halunut kertoa meille. Jatkuva sairastelu ja univaikeudet alkoivat vaikuttamaan jokapäiväiseen elämääni. En jaksanut mennä harrastuksiin ja koulukin tuntui raskaalta. Oireet ja sairastelu onneksi helpottivat aina hetkellisesti kun tuli joku loma, mutta alkoivat taas saman tien kun palasin kouluun. 

Toisena vuotena oireilu sen kuin jatkui ja jo näiden olemassa olleiden lisäksi tuli kamalat päänsäryt. Olin jatkuvasti väsynyt ja loppu. Eläminen tuntui loputtomalta työmaalta. Eikä tässä vielä kaikki sillä minun silmäni rupesivat myös oireilemaan. Niihin kirveli ja poltti niin paljon etten lopulta voinut pitää silmiä auki ilman aurinkolaseja. Minä siis kävelin lasit päässä olin sitten ulkona tai sisällä. Silmieni ympärykset turposivat ja kuivuivat pahasti. Välillä silmäluomista valui verta ja kipu oli sietämätön. Näköni heikentymisen jälkeen  hakeuduin silmälääkärille, joka kertoi, että silmäni ovat todella pahasti kuivuneet, ihan kun joku olisi tökkinyt neulalla reikiä niihin. Ei siis mikään ihme, että silmiin sattui ja näkö oli huono.  Toisena vuotena meitä oltiin jo ruvettu siirtämään koulun tiloista parakkeihin huonon sisäilman takia. Hauskinta tässä on kuitenkin se, että parakeissa ei ollut yhtään sen parempi ilma kuin koulussakaan. Vanhempani yrittivät yhä uudelleen ja uudelleen saada opettajilta vastausta oireilulleni mutta turhaan. Eikä mikään ihme sillä lopulta kun yksi opettajista kertoi meille, että koulu on pahasti homeessa niin ei mennyt montaa päivää kun tämä kyseinen opettaja sai potkut. Kunta siis vaijensi opettajat potkujen uhalla.

Kolmantena vuotena kaikkien näiden muiden lisäksi tuli hengitystie ongelmia. Kun astuin luokkaan jossa oli hometta hengitystieni turposivat kiinni. En muista kuinka monesti olen koulusta joutunut tämän takia lähtemään terveyskeskukseen hengittämään avaavia lääkkeitä, sillä tuolloin minulla ei vielä omia lääkkeitä ollut. Tietenkin minua pelotti ensimmäisillä kerroilla kun hengitys lähti vaikeutumaan, sillä rehellisesti luulin kuolevani. Koska tilanne meni näin vakavaksi kokivat vanhempani parhaaksi vaihtoehdoksi kotiopetuksen. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään helppo prosessi, sillä minun piti ensin suorittaa koulussa PEF-mittaus, jotta saataisiin tarpeeksi todisteita kotiopetusta varten. Minä siis menin terveydenhoitajan luo jossa puhalsin ensimmäisen kerran mittariin ja sen jälkeen kävin tilaan jossa oli hometta ja puhalsin uudestaan mittariin. Terveydenhoitaja kauhistui nähdessään kuinka rajusti tulokseni laski ja sanoi heti, ettei minulla ole mitään asiaa koulun tiloihin. Rehtorilla ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntyä kotiopetukselle. Kävin kuitenkin koulussa tekemessä kokeet ja tunneilla jotka järjestettiin tiloissa joissa ei ollut hometta. En voinut enää syödä koulussa, sillä koulumme silloinen ruokala oli myös homeessa. Minä siis niinä päivinä kun koulussa olin toin omat eväät ja söin niitä katoksen alla ulkona satoi sitten vettä tai ei. Lopulta luovutin ja jätin syömättä.  Opiskelua kotona ei helpottanut se, että sain oireita myös koulukirjoista jotka olivat olleet homeluokissa. Aina kun avasin kirjan meni muutama minuutti ja kurkkuni turposi. Jouduin siis ottamaan kuvia sivuista ja luin niitä sitten tietokoneelta. Selvisin kuitenkin tästä kaikesta ja valmistuin yläasteelta. Kesäloman alettua olin ikionnellinen kun tiesin ettei minun tarvitsisi enää palata homeluolaan. Luulimme myös, että oireeni helpottaisivat kun pääsin koulusta, mutta näin ei kuitenkaan käynyt... 

-Janina